Lintu Pitkä Nokka

Lintu pitkä nokia.com

Meriharakan tieteellinen etunimi ostralegus tarkoittaa sananmukaisesti osterinpoimijaa. Muunkinlainen eväs kelpaa, vaikkapa liero märältä rantaniityltä. Lennossakin meriharakka on varsin helppo tunnistaa. Kun kahlaajat munivat yleensä neljä munaa, meriharakka on poikkeus, se pyöräyttää vain kolme. Toinenkin ero on: meriharakat ruokkivat poikasiaan. Se ei ole tyypillistä kahlaajille. Kun niin monien kahlaajalintujen kannat ovat harmillisesti pienentyneet, meriharakka on iloinen poikkeus, se on menestynyt ihan hyvin. Kanta on yli viisinkertainen 1970-luvun arvioihin nähden. Meriharakka on myös pitkäikäinen lintu. Arktikan muuton aikana toukokuun alkupuolella ovat vuorossa myös meriharakan arktiselle alueelle pitkin Suomenlahtea matkaavat parvet. Meriharakkaan voi tutustua kaikkialla merien rannoillamme ja saaristoissa – ja ihmetellä aktiivisen, näkyvän ja kuuluvan linnun puuhasteluja! Meriharakan saattaa nyttemmin aivan viimeaikaisen kehityksen myötä tavata myös sisämaassa, erityisesti suurilla järvillä.

Lintu pitkä nokia.com

Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu. Taivaanvuohi on rastaan kokoinen ruskeankirjava kahlaaja, jolla on erittäin pitkä nokka. Päälaella ja selässä on leveitä vaaleita pitkittäisjuovia. Taivaanvuohi muistuttaa heinäkurppaa, mutta on solakampi, vatsa on valkoinen (heinäkurpalla poikkijuovainen) ja pyrstön reunoilla on vain vähän valkoista. Heinäkurpasta poiketen taivaanvuohi lähtee lentoon ripeästi, kohoaa nopeasti korkealle ja lentää pois vinhaa vauhtia puolelta toiselle heittelehtien. Taivaanvuohen koivet ovat vihertävänharmaat, nokka on tummakärkisesti punaruskea ja silmän värikalvo on ruskea. → Levinneisyyskartta ( Lintuatlas, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Lisenssi: CC 3. 0) Muita saman suvun lajeja Heinäkurppa, Muita saman heimon lajeja Heinäkurppa, Isosirri, Jänkäkurppa, Jänkäsirriäinen, Karikukko, Kuovi, Kuovisirri, Lampiviklo, Lapinsirri, Lehtokurppa, Liro, Merisirri, Metsäviklo, Mustapyrstökuiri, Mustaviklo, Pikkukuovi, Pikkusirri, Pulmussirri, Punajalkaviklo, Punakuiri, Rantakurvi, Rantasipi, Suokukko, Suosirri, Valkoviklo, Vesipääsky Seuraa meitä!

Kahlaajilla on pitkät jalat ja monilla kahlaajilla on pitkä nokka. Kahlaajat syövät selkärangattomia eläimiä, kuten matoja ja hyönteisiä. Niitä kahlaajat saalistavat kosteasta maasta pitkän nokkansa avulla. Kuovi on pitkänokkaisin kahlaaja. Töyhtöhyypän tunnistaa pään töyhdöstä. Rantasipi on rantojen vilkas kahlaaja, joka lentää vettä pitkin väräjävin siivin. Kahlaajat munivat yleensä neljä suurta munaa vaatimattomaan pesään. Kahlaajien poikaset ovat pesäjättöisiä. Kuovi on kahlaaja: pitkä nokka ja pitkät jalat.

Ruokintapaikallamme on hömötiainen, jolla on erittäin pitkä ylänokka. Se on kesyyntynyt ja tulee syömään kädestä. Ruokaa se joutuu ottamaan alustalta pää kallellaan, koska ei muuten saa sitä nokkaansa. Mistä moinen nokan liikakasvu voisi johtua? Lintulaudoilla näkee yllättävän usein tiaisia, joiden nokat ovat poikkeavia. Kaikkein useimmin poikkeuksia on havaittu hömötiaisella. Jompikumpi nokan osista kasvaa toista pidemmäksi, joskus molemmat puoliskot ristiin. Epämuodostumat johtuvat nokan kasvutavasta. Nokan puoliskot kasvavat jatkuvasti kuten kynnet ihmisillä. Kun nokkaa käytetään, se kuluu koko ajan kärjestään, joten kasvu ja kuluminen pitävät toisensa tasapainossa. Kun jostakin syystä ylä- ja alanokan kärjet eivät kulu tasaisesti, toinen äityy kasvamaan toista enemmän. Mitä pitemmäksi nokka kasvaa, sen vähemmän se kuluu, sillä lintu ei voi käyttää nokkaansa normaalisti. Lopulta se saattaa käyristyä. Suurin syy ilmiöön lienee synnynnäinen epämuodostuma: nokan puoliskot eivät satu aivan toistensa kohdalle, jolloin ne kuluvat alusta alkaen epätasaisesti.